EU:n datasääntelyn viisi keskeistä asetusta muuttavat digiympäristöä

Euroopan unionin datasääntely on kokenut merkittäviä uudistuksia. Tavoitteena on parantaa digitaalisten alustojen turvallisuutta, lisätä kilpailua ja edistää datan vastuullista hyödyntämistä. Euroopan unionin datasääntely – käsikirja viiteen asetukseen -teoksen kirjoittaja, väitöskirjatutkija Sanna Wong-Toropainen avaa viiden keskeisen säädöksen sisältöjä ja vaikutuksia.

1. Digimarkkinasäädös

Digimarkkinasäädöksen tarkoituksena on edistää kilpailua erityisesti suurten digijättien, niin kutsuttujen portinvartijoiden, hallitsemilla markkinoilla. Säädöksen tavoitteena on tasata portinvartijoille keskittynyttä valtaa, jotta pienemmilläkin toimijoilla olisi mahdollisuus kilpailla samoilla pelikentillä.

Portinvartijoiksi luetaan yritykset, jotka täyttävät annetut kriteerit. Näitä ovat esimerkiksi vähintään vuosittain 45 miljoonaa aktiivista kuukausittaista käyttäjää tai 10 000 yritysasiakasta EU:ssa. Portinvartijoille asetetaan velvoitteita muun muassa yhteen toimivuuden parantamiseksi.

Sanna Wong-Toropaisella on EU:n oikeuden kandidaatin ja maisterin tutkinto Maastrichtin yliopistosta. Wong-Toropainen kirjoittaa parhaillaan väitöskirjaa Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa, Legal Tech Labissä. Väitöskirja käsittelee EU:n datasääntelyä yleisesti ja keskittyy erityisesti datan siirrettävyyteen liittyviin oikeudellisiin kysymyksiin.

– Esimerkiksi Apple on velvoitettu avaamaan lähimaksupalveluun liittyvän lähimaksusirun muillekin ohjelmistokehittäjille, josta hyötyy Suomessa esimerkiksi MobilePay, Sanna Wong-Toropainen sanoo.

2. Digipalvelusäädös

Digipalvelusäädös asettaa huolellisuusvelvoitteita välityspalveluille ja verkkosisältöjä välittäville, suurille alustoille. Sen avulla pyritään estämään laittoman sisällön, kuten kunnianloukkauksen tai vihapuheen leviäminen. Laittoman sisällön määritteleminen jää kunkin jäsenmaan omaksi tehtäväksi. Käyttäjille on muun muassa tarjottava ilmoituskanava, jonka kautta he voivat tiedottaa havaitsemastaan laittomasta sisällöstä.

3. Datanhallinta-asetus

Datanhallinta-asetus säätelee datan uudelleenkäyttöä ja hyödyntämistä. Asetus esimerkiksi edistää julkisen ja suojatun datan uudelleenkäyttöä tutkimus- ja kehittämistoimintaa varten. Toisekseen se luo pelisäännöt uusille liiketoimintamalleille, datan välityspalveluille ja data-altruismipohjaisille organisaatioille. Asetuksessa määritellään, mikä on datan välityspalvelu ja miten se säilyttää neutraalin asemansa. Samoin asetuksessa määritetään toimintaedellytykset data-altruismipohjaisille organisaatioille.

– Dataa voidaan luovuttaa voittoa tavoittelemattomille, yleisen edun mukaisille data-altruismipohjaisille organisaatioille. Näitä voivat olla esimerkiksi terveydenhoitoon, sairauksien ehkäisemiseen tai ympäristön suojeluun liittyvät tahot. Toimintaa harjoittavien yritysten on mahdollista rekisteröityä julkiseen rekisteriin, Wong-Toropainen kertoo.

4. Datasäädös

Datasäädöksen tavoitteena on tasapuolistaa datan käyttöön liittyviä oikeuksia. Se antaa esimerkiksi verkkoon liitettyjen laitteiden käyttäjille oikeuden hyödyntää laitteen käytöstä syntyvää dataa. Tämä mahdollisuus tukee muun muassa uusien innovaatioiden syntymistä.

– Esimerkiksi älyauton käyttäjä voi luovuttaa dataa suoraan kolmansille osapuolille, kuten huoltoyrityksille. Tai jätehuoltoyritykset voivat hyödyntää jäteastioiden sensoreiden keräämää dataa tyhjennyksestä, Sanna Wong-Toropainen havainnollistaa.

Säädöksessä määritellään myös, että poikkeustilanteissa, kuten luonnonkatastrofien tai pandemioiden yhteydessä, julkiselle sektorille tulee sallia pääsy yksityisen hallussa olevaan dataan tietyin ehdoin.

5. Tekoälysäädös

Tekoälysäädös luokittelee tekoälyjärjestelmien käyttötarkoituksia riskiperusteisesti. Tietyt käyttötarkoitukset, joihin tekoälyjärjestelmiä käytetään, on säädöksen myötä kiellettyjä, kuten tekoälyjärjestelmän käyttö tunteiden tunnistamiseen työpaikolla.

Osa käyttötarkoituksista taas aiheuttaa korkea riskin, jolloin korkeassa riskiluokassa olevien tekoälyjärjestelmien tulee noudattaa tiukkoja vaatimuksia. Tietyille alemman riskitason tekoälyjärjestelmille on myös asetettu avoimuusvelvoitteita, jotka liittyvät siihen, kuinka käyttäjille viestitään esimerkiksi, että he ovat vuorovaikutuksessa tekoälyjärjestelmän kanssa.

– Isoa osaa tekoälyjärjestelmistä ei kuitenkaan käytetä kiellettyihin tai korkean riskin käyttötarkoituksiin, Sanna Wong-Toropainen sanoo.

Teksti: Juulia Lahnaoja

Kuva: Jacob Lund/Shutterstock

Liittyy aiheisiin