Uusi vammaispalvelulaki myllää lain soveltamista

Tammikuun ensimmäisenä päivänä voimaan tuleva vammaispalvelulaki tuo mukanaan monia uudistuksia ja tarkennuksia. Uusi laki ei aseta mitään vammaisryhmää lain soveltamisen ulkopuolelle. Se ei siis rajaa sitä, kenellä on oikeus tiettyihin palveluihin. Lain myötä päätöksentekijät joutuvat myös miettimään palvelujen järjestämistapaa uudelleen.

– YK:n yleissopimuksen mukaiset kohtuulliset mukautukset on otettu tässä vahvasti huomioon, jotta palveluilla voidaan taata yhdenvertaisuus, eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian esittelijäneuvos Tapio Räty pohtii.

Laki korostaa muun muassa ensisijaisen lainsäädännön merkitystä. Sen perusteella henkilö olisi oikeutettu vammaispalvelulain mukaisiin toissijaisen lainsäädännön palveluihin, mikäli ensisijaisen lainsäädännön (kuten sosiaalihuolto-, vanhuspalvelu- tai terveydenhuoltolain) mukaiset palvelut eivät olisi hänelle sopivia tai riittäviä.

– Tämä vaikuttaa suoraan ensisijaisiin palveluihin varattuihin määrärahoihin. Ensisijaisia palveluita joudutaan priorisoimaan ja määrärahoja suuntaamaan kaikista heikoimmassa asemassa oleville, Räty arvelee.

Palvelujen ensi- ja toissijaisuus tulee vaikuttamaan myös palvelunsaajan asiakasmaksuihin. Näihin pyritään kuitenkin vaikuttamaan suojasäännöksellä, jolloin ensisijaisen lainsäädännön mukaisista palveluista määrättävä maksu voidaan alentaa tai poistaa, mikäli maksun määrääminen estäisi vammaista henkilöä käyttämästä palvelua.

Soveltamisongelmat ratkaistavana

Uusi laki nostaa myös väliinputoajat vahvemmin lain piiriin. Esimerkiksi vammaisten lasten palveluissa korostuvat lapsen etu ja koko perheen hyvinvointi. Vanhemmat tai muut perheenjäsenet saavat tukea vammaisen lapsen huolenpidon järjestämiseen. Laitoshoidon sijaan panostetaan perheasumiseen. Muitakin parannuksia on luvassa: Räty katsoo, että uusi laki monipuolistaa muun muassa avun saantia henkilökohtaisiin tarpeisiin esimerkiksi henkilökohtaisella avulla ja erityisen osallisuuden tuella sekä edistää vammaisen mahdollisuuksia liikkumiseen. Lain tulkinta saattaa kuitenkin osoittautua haastavaksi.

– Pykälissä on varmasti soveltamisongelmia ja siinä saattavat päätöksentekijät olla sormi suussa, Räty pohtii.

– Suurin ongelma lienee kuitenkin koko päätöksentekojärjestelmä, eli mitkä palvelut järjestetään minkäkin alla, Räty sanoo.

Koulutusta hyvinvointialueille

Vastuu vammaispalvelujen järjestämisessä on hyvinvointialueilla. Selvää on, ettei kaikkia palveluita pystytä järjestämään yksinomaan niiden panoksella, vaan yksityisten palveluntuottajien rooli tulee kasvamaan. Räty nostaa esimerkiksi vammaisen lapsen asumista koskevat muutokset: perhehoidon kysynnän kasvaessa hyvinvointialueet tarvitsevat palveluntuottajia, joilla on riittävä osaaminen vammaisten lasten hoidon ja asumisen järjestämisessä.

Jotta lakia päästäisiin noudattamaan mahdollisimman sujuvasti, antaa Tapio Räty hyvinvointialueille neuvon:

– Itse järjestäisin hyvinvointialueen työntekijöille täsmällistä koulutusta aiheeseen. Uusi vammaispalvelulaki-teoksen lisäksi suosittelisin koulutusta myös lain soveltamisen kiemuroihin, Räty vinkkaa.

Juridinen kirjallisuus

Uusi vammaispalvelulaki

Teoksessa käsitellään uuden vammaispalvelulain säännökset ja annetaan tulkintasuosituksia lain soveltamiseksi. Uuden vammaispalvelulain lisäksi kirjassa käydään läpi muiden keskeisten lakien nojalla vammaisille henkilöille järjestettäviä palveluja ja lakien merkitystä vammaispalvelulain soveltamiskysymyksissä. Lisäksi esillä on perustuslain, YK:n vammaissopimuksen ja sosiaalihuoltolain merkitys palveluja koskevassa päätöksenteossa.

Lue lisää ja tilaa