Työsuhdejuridiikan perusteos nyt uudistettuna

Asianajaja, varatuomari, LL.M., Fachanwalt für Arbeitsrecht Mauri Saarisella on lähes 40 vuoden kokemus työsuhdeasioiden hoitamisesta ja konsultoinnista asianajajana sekä henkilöstöasioiden hoitamisesta yrityksissä. Hän toimii työsuhdejuridiikan kouluttajana ja on kirjoittanut aiheesta useita kirjoja.

Saarisen teos Työsuhdeasioiden käsikirja on ammattilaisen työkalu. Hän on kirjoittanut sen myös sellaiselle kollegalle, joka ei ole työoikeuteen vihkiytynyt. Kirjan ensimmäisestä osasta Saarinen antaa luvan käyttää termiä ”kielioppisäännöt”. Siitä löytyy kolme niin sanottua tukipilaria: lähteet, käsitteet ja yhteistoimintajärjestelmä (eli miten työmarkkina- ja työpaikan neuvottelujärjestelmät toimivat).

– Et voi olla työsuhdejuristi, jos et tunne alan kielioppia, Saarinen toteaa.

Nyt puhutaan teoksesta, joka on suunnattu valistuneelle ammattilaiselle ja neuvonantajalle, jolla pitää olla kättä pidempää.

Saarinen toteaa, että työoikeuden normihierarkiassa on noin 15 eri normitasoa, joita ei ole aina helppo järjestää yksittäistapauksissa oikeaan järjestykseen. Normitasot lähtevät perustuslaista ja ihmisoikeussopimuksista ja päätyvät esimerkiksi verohallinnon ohjeisiin. Saarinen sanoo sen suoraan:

– Jos on neuvonantajan roolissa eikä hallitse systeemiä, se on asiakkaiden rahojen tuhlaamista.

Hän muistaa lukeneensa selvityksen, jossa yrittäjiltä oli kysytty miten he kokevat työlainsäädännön. Pienyrittäjistä 40 prosenttia oli sanonut, että se on vaikeaselkoista, 10 prosenttia oli kokenut hallitsevansa sen hyvin. Pitkään työsuhdeasioiden hoitamiseen ja kirjoittamiseen liittyvän kokemuksensakin jälkeen Saarinen toteaa, että työlainsäädäntö todellakin on vaikeaselkoista. Hän joutuu myös kohteliaasti toteamaan, ettei mainittu 10 prosenttia todennäköisesti pidä paikkansa.

Laajan teoksen tausta-aineisto on kymmeniä tuhansia sivuja

Saarinen on käynyt läpi Työsuhdeasioiden käsikirjaa varten arviolta neljäkymmentä tuhatta sivua keräämäänsä työoikeudellista asiantuntijamateriaalia, ”yli sata mappia aineistoa” niin kuin hän asian ilmaisee. Aineistoon kuuluu useita satoja ennakkopäätöksiä muun muassa Unionin tuomioistuimesta (EUT), työtuomioistuimesta ja korkeimmasta oikeudesta, satoja työoikeudellisia artikkeleita kotimaisista ja kansainvälisistä työoikeudellisista julkaisuista ja materiaalia kymmenien alan kotimaisten ja ulkomaisten teosten läpikäynnistä. Työn määrää ei ulkopuolinen voi ymmärtää. Saarinen hallitsee useita kieliä, joten hän pystyy ymmärtämään esimerkiksi lähdemateriaalia ja oikeustapauksia vaikkapa ranskaksi ja saksaksi. Hän on pitkällä urallaan törmännyt esimerkiksi tilanteisiin, joissa suomalainen työoikeudellinen soveltamiskäytäntö on ollut Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisujen vastaista.  Oikeat EUT:n tulkinnat Saarinen tuo esille kirjassaan.

Työmarkkinakentän eritasoisessa sääntelyssä on vuosittain useita satoja muutoksia

Saarinen on pitänyt huolta siitä, että hänen teoksestaan saa kokonaiskuvan, missä tällä hetkellä ollaan. Edellisen painoksen jälkeen hän on lisännyt mukaan satoja uusia oikeustapauksia. Tietyt aiheet ovat viime aikoina nousseet esille muitakin enemmän ja vaativat erityistä huomiota. Esimerkiksi ikäsyrjinnästäkin on vuoden 2006 jälkeen noin 20 EUT:n tapausta, joita ei aikaisemmin ollut ollenkaan. On kuitenkin vaikea nostaa esille vain joitakin erityiskysymyksiä ja uusia kiinnostavia osa-alueita, koska niitä on niin paljon: sosiaalinen media, yksityisyyden suoja muun muassa liittyen työntekijän sähköpostin ja internetin käyttöön sekä työntekijän oikeuteen ilmiantaa työpaikan epäkohtia viranomaisille, uskonnon harjoittamisen ja työnantajan direktio-oikeuden käyttämiseen liittyvät konfliktitilanteet, tasa-arvo, viime aikojen useat vuosilomalainsäädäntöä koskevat Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisut sekä esimerkiksi perinteisempiin asioihin kuten työsuhteen päättämiseen liittyviä kymmeniä uusia tapauksia. Lempilapsekseen Saarinen tulee maininneeksi liikkeenluovutuksen, josta on myös useita kymmeniä EUT:n ennakkoratkaisuja.

Eurooppaoikeudella on vahva vaikutus Suomen työlainsäädäntöön

Kysyttäessä Suomen työlainsäädännön suhdetta EU-lainsäädännön määrään Saarinen arvioi prosenteiksi noin 50–80, ainakin silloin, kun kysymys on viimeisen kymmenen vuoden aikana säädetystä työlainsäädännöstä. Hän toteaa, ettei kukaan osaa tarkasti sitä arvioida, mutta vähintään joka toisessa uudessa työlainsäädännön säädöksessä kyse on jollakin tavalla EU-lainsäädännöstä. Teoksessa huomioitu eurooppaoikeus kattaa EU-oikeuden lisäksi myös tärkeimmät Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen työoikeudelliset tapaukset ihmisoikeustuomioistuimesta.

EU-asioita hän ei monessa suhteessa laske soveltamisen kannalta kansainvälisiksi asioiksi, koska valtaosa EU:n lainsäädännöstä, kuten direktiivit, on implementoitu osaksi Suomen lainsäädäntöä. Kuitenkin EU:n perussopimusten ja asetusten merkitys on myös työoikeudessa lisääntynyt. Nämä säännökset ovat jäsenvaltioissa suoraan sovellettavaa oikeutta. EU:n tavoitteena on lisätä asetusten määrää työoikeudessa, koska se tehostaisi lainsäädännön harmonisointia. Esimerkkeinä 2000-luvulla annetuista asetuksista voidaan mainita sovellettavan lain valintaa, sosiaaliturvan koordinaatiota, kemikaalien luokittelua, merkintää ja pakkaamista sekä kemikaalien ilmoittamista ja rekisteröintiä koskevat asetukset. Myös lähivuosina voimaan tuleva tietosuoja-asetus korvaa vuoden 1995 tietosuojadirektiivin.

Teoksen työstäminen on ollut lähes kymmenvuotinen urakka. Ainutlaatuinen työ on nyt valmis. Kirja on tehty kunnolla ja vaivaa säästämättä. Saarinen kokee tiiminsä tehneen sitä perustyötä, jota Suomessa pitäisi joka tapauksessa tehdä. Laadukkaasti.