Julkisuus palvelee oikeudenkäynnin yhteiskunnallista arvoa
Oikeudenkäyntien julkisuus on suomalaisen oikeusjärjestelmän keskeinen periaate. Painavista syistä käsittely voidaan kuitenkin määrätä osittain tai kokonaan salaiseksi. Tammikuussa 2025 entisen pääministeri Sanna Marinin lähestymiskieltoa koskeva oikeudenkäynti pidettiin poikkeuksellisesti suljetuin ovin. Prosessioikeuden dosentti ja oikeustieteen tohtori, Oikeudenkäynnin julkisuus riita- ja rikosasioissa, 2., uudistettu painos -teoksen kirjoittaja Antti Tapanila arvioi oikeudenkäyntien julkisuuden merkitystä ja sen tulkintaa eri tilanteissa.
Oikeudenkäyntien julkisuus on olennainen osa suomalaista oikeusjärjestelmää. Oikeustieteen tohtori Antti Tapanilan mukaan julkisuus on oikeudenkäynnin keskeinen laatukriteeri.
– Julkisuus palvelee oikeudenkäynnin yhteiskunnallista arvoa. Se lisää kansalaisten luottamusta suomalaisen oikeusjärjestelmän toimivuuteen, Tapanila toteaa.
Lähtökohtaisesti oikeudenkäynnit ja niiden tuomiot ovat julkisia, mutta tietyin edellytyksin käsittely voidaan määrätä osittain tai kokonaan salaiseksi. Salaamisella pyritään tyypillisesti suojelemaan rikoksen uhria. Salassapidettäviksi voidaan määrätä esimerkiksi lääkärin antamat lausunnot tai kuvat ruumiinavauksesta. Seksuaalirikoksissa koko käsittely voidaan pyytää pidettäväksi suljetun ovin. Myös tuomio voidaan tällöin pitää poikkeuksellisesti salaisena.
– Aiemmin myös tuomioita salattiin herkemmin, mutta nykyinen käytäntö on julkisuusmyönteisempi, Tapanila kertoo.
Tapanilan mielestä toimittajat ymmärtävät yleensä hyvin oikeudenkäyntien julkisuutta koskevat säännöt. He seuraavat tarkasti kiinnostavia tapauksia jo haastehakemuksesta lähtien ja ottavat etukäteen selvää, onko kuvaaminen ennen istuntoa sallittua.
Marinin poikkeuksellinen käsittely
Tammikuussa 2025 entinen pääministeri Sanna Marin istui asianomistajana lähestymiskieltoa koskevassa oikeudenkäynnistä, joka pidettiin suljetuin ovin. Tapaus herätti suurta kiinnostusta mediassa. Tapanilan mukaan tapauksessa erityisen huomiota herättävää oli se, että käsittely määrättiin kokonaan salaiseksi.
– Itse pohdin, olisiko käsittely voitu pitää vain osittain salaisena Marinin osoitetiedot salaten, Tapanila miettii.
Poikkeuksellisesti istuntoon oli kutsuttu myös Marinin läheisiä todistamaan tapahtunutta häirintää, sillä vastaaja kiisti osallisuutensa vainoamiseen.
Kun lehdistö päästettiin saliin kuvaamaan ennen istunnon alkua, keskittyi salamavalojen sade Sannan Mariniin, ei vastaajaan.
– Mielestäni Marinin kasvot lienevät yleisölle jo ennestään tutut. Tapauksen yksityiskohdista olen vain lehtitietojen varassa, mutta itse en olisi sallinut kuvaamista salissa. Toisaalta ymmärrän, että näin poikkeuksellisessa tapauksessa ei ollut vertailukohtaa, Tapanila arvioi.
Salassapidon käytännöt vaihtelevat tuomioistuimittain
Tapanilan mukaan suomalainen oikeus ei yleensä ole kovin herkkä salaamaan tietoja, mutta eri tuomioistuimissa käytännöt voivat vaihdella suurissa määriin.
– Olen havainnut salassapidossa merkittäviä eroja eri tuomioistuinten välillä. Osa tulkitsee vakavissa rikoksissa salassapitoa tiukasti, osa taas edustaa tässä toista laitaa, Tapanila pohtii. Laki antaa tuomioistuimille harkintavaltaa, mikä mahdollistaa erilaiset tulkinnat. Salassapitoa voidaan laajentaa esimerkiksi uhrin tai tämän läheisten suojelemiseksi, mutta samalla on tärkeää, että oikeudenkäynnin julkisuus toteutuu lain hengessä.
Teksti: Juulia Lahnaoja
Kuva: Shutterstock/wellphoto, kuvaa muokattu tekoälyllä
Juridinen kirjallisuus
Kommentaari on ainoa kokonaisesitys oikeudenkäynnin julkisuudesta riita– ja rikosasioissa, jossa on tarkasteltu julkisuutta myös esitutkinnassa ja pakkokeinoasioissa. Teoksen 2., uudistetussa painoksessa on huomioitu myös Euroopan unionin tietosuoja-asetus ja sitä koskeva oikeuskäytäntö.